Vesa Varrela innostui lasista opettajansa Heikki Kallion, kansainvälisen studiolasiliikkeen suomalaisen edelläkävijän, kautta. Varrelan ura ei ole ollut sidoksissa teollisuuteen, mikä oli uutta vielä 1980-luvullakin. Kansainvälisen studiolasiperinteen mukaisesti hän osallistui kansainvälisiin työpajoihin ja lasitapaamisiin ja loi näin laajan kansainvälisen ystäväverkoston. Varrela käytti taiteessaan jo 1980-luvun lopulla suuria lasipintoja. Hänen kokemuksensa on tuonut hänelle tilaustöitä, kun lasin käyttö arkkitehtuurissa on lisääntynyt. Lasi yhdistettynä kulloinkin ajankohtaisiin teemoihin, lasin pitkä historia ja koko meitä ympäröivä maailma ovat Vesa Varrelan taiteen perusta.
–
”Minä rakastan värejä. Lasissa ne ovat syviä ja läpikuultavia, koska ne eivät ole pintoja, kuten esimerkiksi maalauksissa. Lasi on kuin taivas, jossa väri on syvyydessä.”
Vesa Varrela, 2005
