Alfred William Finch ja Louis Sparre tapasivat Brysselin maailmannäyttelyssä kesällä 1897. Nähdessään näyttelyssä Finchin keramiikkaa Sparre tunsi löytäneensä taiteilijan, jota oli etsinyt. Tästä tapaamisesta lähti liikkeelle yhteistyö ja tapahtumien ketju, joka johti modernin keramiikkataiteen läpimurtoon Suomessa. Finchin keramiikkatuotannon Suomessa voi jakaa kahteen osaan: Iris-osakeyhtiön aikaan 1897–1902 ja sen jälkeiseen aikaan 1903–1930, jolloin hän toimi Taideteollisuuskeskuskoulun ensimmäisessä keramiikanopettajan virassa ja jatkoi samalla taiteellista työskentelyään. Vuoden 1913 jälkeen Finch keskittyi yhä enemmän maalaukseen. Iris-keramiikkaa on ollut esillä monissa kansainvälisissä näyttelyissä, tunnetuimpana ns. Iris-huone Pariisin maailmannäyttelyssä 1900.
–
”Käyttötarkoitusta paremmin palvelevat muodot, linjojen ja värien rytmi ja harmonia lisäävät sitä salaperäisyyttä ja intiimiyttä, joka piilee kaikessa hyvässä savitavarassa…”
A. W. Finch, Ateneum 2/1898
