Saven ominaisuudet kiehtoivat Liisa Hallamaata (Hallamaa-Walden, s. Hallamaa, ent. Larsen) jo varhain. Arabialla hänen sulavalinjaisten uniikkiesineittensä materiaalina oli aluksi vaikeasti hallittava posliinisavi. Lähes jättiläiskokoiset dreijatut ruukut syntyivät sen jälkeen, kun taiteilija uskaltautui kollegoiden jo valtaamalle reviirille eli karkean samottimassan pariin. Uransa jälkimmäisen puoliskon Hallamaa toimi itsenäisenä verstaskeraamikkona ja käyttöesinetuotannon ohessa syntyi myös reheviä seinäreliefejä.
”Hän ei ole niukka keraamikko vaan päinvastoin, hän suorastaan tuhlaa väriä ja lasitteita ja käyttää paljon materiaalia niin astioissaan kuin suurissa reliefeissäänkin. Hänen työnsä ovat sanan varsinaisessa merkityksessä koristeellisia.”
Leena Maunula Liisa Hallamaasta 1981
